EHTOOLLISELLA

Kun koululaisena kävin sunnuntain jumalanpalveluksessa, ihmettelin usein sen ehtoollisrukousta. Se oli pitkä ja käsittämätön. En ymmärtänyt, miksi aina täytyi lukea tuo monipolvinen rukous, joka tuntui olevan joka pyhä sama. Mielestäni sillä ei ollut informaatioarvoa eikä sitä myöskään luettu Raamatusta, mikä omassa mielessäni olisi antanut merkityksen vaikeasti ymmärrettävälle osalle messua.

Vuosia myöhemmin, kun aloin jälleen käydä messussa säännöllisesti, ehtoollinen alkoi avautua minulle uudella tavalla. Opin, että ehtoollisrukous on messun vanhimpia osia, ensimmäisiltä kristillisiltä vuosisadoilta, Raamatun syntyajoilta. Jos olisin oikeasti keskittynyt kuuntelemaan rukouksen sanoja, olisin oivaltanut, että siinä kerrataan tiiviissä muodossa uskomme pelastusopillinen ydin. Sen jokasunnuntainen lukeminen on siis kaikkea muuta kuin turhaa.

Jeesus asetti ehtoollisen aterioidessaan ystäviensä kanssa. Leipä ja viini olivat niitä, mitä aterialla tavallisesti syötiin. Meidän kirkossamme ehtoollisella tavallisesti käytetään erityisesti tähän tarkoitukseen leivottuja leipiä ja makeaa jälkiruokaviiniä. Se on sääli, koska näin on ehkä hankala nähdä, mitä ehtoollisella tapahtuu.  Ehtoollisleipä ja –viini ovat nimittäin tavallisia aineita ennen ehtoollista. Uhrivirren aikana näistä tavallisista aineista kuitenkin erotetaan osa käytettäviksi erityisessä, pyhässä tarkoituksessa.

Varhaisilta vuosisadoilta periytyvässä ehtoollisrukouksessa liturgin tehtävässä oleva pappi pyhittää eli konsekroi leivän ja viinin. Rukouksessa on kaksi vuorolaulua liturgin ja seurakunnan välillä, muutoin se on kokonaisuudessaan liturgin johtamaa seurakunnan yhteistä puhetta Jumalalle. Siksi pappi ei katso seurakuntaa edes lukiessaan asetussanoja eli ehtoollisnarraatiota, josta edesmennyt professori Heikki Kotila toteaa näin ”…Tämä muistaminen ei merkitse vain historiallisten tapahtumien mieleen palauttamista, vaan sellaista ajan ja paikan rajat ylittävää yhteyttä, jota voidaan kuvata reaalisena osallisuutena.” Pyhitetyt leipä ja viini eivät enää ole tavallisia aineita vaan Kristuksen ruumis ja veri. Ne korotetaan seurakunnan nähtäväksi. Kristus on itse läsnä ehtoollisessa.

Ehtoollisrukouksen johtaminen on papin tehtävä, mutta ehtoollista voivat jakaa myös tehtävään koulutetut seurakuntalaiset. Viikin kirkossa on kymmenet ovat halunneet palvella tässä tehtävässä. Ehtoollispöytään ovat tervetulleita kastetut ja konfirmoidut kristityt. Nykyään myös lapset, jotka ovat saaneet opetusta ehtoollisen merkityksestä voivat osallistua ehtoolliselle yhdessä aikuisen kanssa.

Ehtoollinen yhdistää meidät kristityt toisiimme ja antaa voimaa arjen keskelle. Se vahvistaa uskoamme, lisää toivoamme ja rohkaisee meitä rakkauden tekoihin kiitokseksi ja kunniaksi Kaikkivaltiaalle.

Outi Lantto

Viikin kirkon pappi

Viikin kirkossa vietetään messua sunnuntaisin klo 10 ja torstaisin klo 17.30.