Saarna palmusunnuntaina, Samuli Korkalainen

Saarna Viikin kirkossa su 14.4.2019 klo 10, Palmusunnuntai

Samuli ja Veisuuveljet, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, tervehtivät kaikkia Viikissä olevia Kristuksen Jeesuksen pyhiä sekä Malmin seurakunnan kaitsijoita ja palvelijoita. Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.

Fil. 2: 5-11

Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.
    Hänellä oli Jumalan muoto,
    mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan
    olla Jumalan vertainen
    vaan luopui omastaan.
    Hän otti orjan muodon
    ja tuli ihmisten kaltaiseksi.
    Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,
    hän alensi itsensä
    ja oli kuuliainen kuolemaan asti,
    ristinkuolemaan asti.
    Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken
    ja antanut hänelle nimen,
    kaikkia muita nimiä korkeamman.
    Jeesuksen nimeä kunnioittaen
    on kaikkien polvistuttava,
    kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,
    ja jokaisen kielen on tunnustettava
    Isän Jumalan kunniaksi:
    ”Jeesus Kristus on Herra.”

Älä viitsi jeesustella! Näin kuulee usein sanottavan arkikielessä, kun joku hurskastelee tai on tekopyhä. Tänään apostoli Paavali kuitenkin kehottaa meitä ”jeesustelemaan” – tosin sanan positiivisessa merkityksessä: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.” Nyt ei kyse ole hurskastelusta tai tekopyhyydestä, vaan siitä kristillisen uskon ytimeen kuuluvasta asiasta, että meitä kutsutaan seuraamaan Kristusta ottaen hänestä mallia. Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa?

Siihen meille antaa vastauksen tuo jo itse asiassa Paavalia varhaisempi alkukristillinen hymniruno, ”Kristus-laulu”, jota Paavali lähtee siteeraamaan Filippin seurakunnalle. Hymnissä on kolme säkeistöä. Ensimmäinen kertoo Kristuksesta näin: ”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi.”

Tässä huomio kiinnittyy käsitteiden ”Jumalan muoto” ja ”orjan muoto” väliseen jännitteeseen. Koska Jeesuksella oli ”Jumalan muoto”, hän olisi voinut tulla maailmaan poikkeuksellisena messiaana ja yliluonnollisena sankariolentona, mutta hän ei tehnyt niin. Sen sijaan hän luopui oikeuksistaan ja otti ”orjan muodon”, otti ihmisen aseman luotuna olentona. Jeesus on tosi ihminen. Jeesuksessa Jumala on sitoutunut ihmisyyteen ja jakanut sen.

Tässä kohti on leikkauspinta myös tämän päivän evankeliumiin. Siinähän mentiin Hoosiannaa huutaen tervehtimään Jeesusta voittajana ja kuninkaana. Jeesus ei kuitenkaan suostunut hänelle tarjottuun kuninkaalliseen asemaa, vaan ratsasti aasilla ja alkoi puhua vehnänjyvän kuolemasta. Jeesus luopui kumarretun kuninkaan kruunusta ennen kuin hänet ehdittiin edes kruunata. Hän otti mieluummin ”orjan muodon”, valitsi palvelijan osan.

Kuinka hyvin tämä istuukaan tähän päivään, jolloin Suomen kansa äänestää eduskuntavaaleissa. Nyt valittavilta kansanedustajilta kysytään, näkevätkö he itsensä valtiaina vai palvelijoina. Heitä voi tarvittaessa muistuttaa siitä, että heidän tehtävänsä on olla kansan palvelijoita: ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.” (Perustuslaki 2§)

Lisäksi niin heiltä kuin jokaiselta meiltä kysytään tänään, olemmeko Jeesuksen tavoin valmiita luopumaan omastamme. Näistä vaaleista on puhuttu ilmastovaaleina ja täydestä syystä. Ilmastonmuutoksen torjumiseen ja maapallon lämpenemisen hidastamiseen voi vielä vaikuttaa. Se vaatii kuitenkin meiltä omastamme luopumista, sekä yksilöinä että yhteiskuntana. Jumalan luoma maailma ympärillämme ei yksinkertaisesti kestä sellaista kulutusta, johon me olemme tottuneet. Jos meillä on ”sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli”, meidän on pysähdyttävä miettimään, mistä voimme luopua, mitä voimme rajoittaa omassa elämässämme, jotta seuraavillakin sukupolvilla olisi mahdollisuus elää ja nauttia luomakunnan koko rikkaudesta. Tänään valittavalta päättäjiltä odotetaan vastaavanlaisia päätöksiä yhteiskunnan korkeimmalla tasolla.

Kristus-hymni jatkuu: ”Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.”

Tässä toisessa säkeistössä korostuvat yhteys toisten ihmisten kanssa ja kuuliaisuus Jumalan suunnitelmalle. Ajattelen tämän olevan muistutus meille nimenomaan kirkkona. Pari viikkoa sitten piispa emeritus Voitto Huotari synnytti kohun sanomalla Kotimaa-lehden haastattelussa, että jumalanpalvelus ei ole seurakunnan keskus, vaikka niin väitetään. Eläkepiispan tulkittiin vähättelevän messun merkitystä, mutta itse luin hänen viestinsä toisin. Mielestäni hän yksinkertaisesti totesi sen todellisuuden, että aika harvalle kirkkomme jäsenelle messu on merkittävä. Tänäänkin, vaikka iloitsen joka ikisestä tänne Viikin kirkkoon saapuneesta, niin pakko on sanoa, että onhan meitä täällä tosi vähän. Kovin pieni prosentti tällä alueella asuvista Malmin seurakunnan jäsenistä on paikalla.

Tämä johtaa toiseen asiaan, jota ymmärsin piispa Huotarin tarkoittavan: jos haluamme elää ”ihmisinä ihmisten joukossa”, pelkkä messu ei riitä. Jos meillä oman seurakuntamme tai herätysliikkeemme innokkailla osallistujilla on ”sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli”, me emme tyydy siihen, mitä saamme omassa uskovien pikkupiirissä, vaan lähdemme myös sinne, missä muut ihmiset ovat. Lähdemme sinne Kristuksen esimerkin mukaisesti kutsumaan, auttamaan ja palvelemaan. Mutta voiman siihen me saamme messusta. Kirkon diakonia- ja palvelutyö ilman messuyhteyttä on vain mitä tahansa hyväntahtoista auttamista, jota moni muukin taho tekee. Vastaavasti messu ilman yhteyttä diakoniaan, lähetykseen ja ulospäin suuntautuvaan kutsumukseen on vain suljettujen ovien takana kokoontuva itseriittoinen klubi, joka on kadottanut näkynsä.

Pidetään siis seurakuntaelämän ohjenuorana ja kuuliaisuuden opetuksena filippiläiskirjeen alkua, jossa Paavali johdattelee Kristus-hymniin näin: ”Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta.”
    

Rakkaat ystävät täällä Viikin kirkossa. Kristus-hymnistä on jäljellä vielä kolmas säkeistö. Se kuuluu näin: ”Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ’Jeesus Kristus on Herra.’ ”

”Sen tähden”. Noilla sanoilla alkaa tuo loppuylistys. Mutta siis minkä tähden? Sen tähden, että Jeesus luopui omastaan, eli ihmisenä ihmisten joukossa ja oli kuuliainen ristinkuolemaan asti – kaiken tuon tähden Jumala on korottanut hänet. Ihmiseksi tulleen Jumalan, Jeesuksen elämässä ei siis ole kyse vain ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta, vaan kaikesta siitä, mitä hän teki ja oli. Tullessaan ihmiseksi Jeesuksessa Jumala sitoutui ihmisyyteen ja jakoi sen koko kauneudessaan ja rujoudessaan. Koko paketti Betlehemin seimeltä autiomaan kiusauksiin, sieltä opettamaan ja parantamaan, tekemään ihmeitä ja kohtaamaan ihmisiä katseen tasolta, lopulta kuolemaan heidän puolestaan ja nousemaan ylös kuolleista, koko tuo paketti on se, jonka vuoksi kaikki kansat kerran polvistuvat ja jokainen kieli tunnustaa hänet Herraksi.

Jos meillä on ”sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli”, meidän on siis oltava valmiita luopumaan omastamme, elämään ihmisinä ihmisten joukossa, alentamaan itsemme ja olemaan kuuliaisia. Mutta jos me näin teemme, se ei ole meidän omaa ansiotamme. Se on nimittäin se sama Kristus Jeesus, joka Pyhän Henkensä kautta saa sen meissä aikaan. Lisäksi kaiken se, mitä me teemme, teemme Isän Jumalan kunniaksi.

On turvallista tietää, että meidän ei tarvitse jaksaa yksin, vaan meillä on yhteiskunta ja meillä on kirkko, jotka huolehtivat jäsenistään ja joissa me saamme huolehtia toinen toisistamme. Jos työ joskus tuntuu toivottomalta tai turhalta, niin on hyvä muistaa Paavalin sanat filippiläiskirjeen alusta: ”Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.”

Rakkaat ystävät. Olkoon siis teilläkin ”sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli”.