Luin Meriromaanin kesälomani ensimmäisellä viikolla. Mökki oli otettu talviteloilta hyvissä ajoin ennen lomaa, mutta kaikenlaista mattojen harjausta, hyllyjen siivoamista, ruohon leikkaamista, öljyjen vaihtamista, pöytäliinan vaihtamista ja laiturin hinkkausta ensimmäiseen viikkoon kuului.
Olen joskus unelmoinut, että keväällä saisi valmisteltua mökin niin hyvin kesäkuntoon, että yleistä asettautumista ei tarvitsisi tehdä. Meriromaania lukiessani tajusin, että jos tällainen kummallisuus pääsisi joskus tapahtumaan, tekisin luultavasti samat justeeraamiset ja rymsteeraamiset. Pitkästä toimistotalvesta ja täydestä arjesta toipuu hyvin yksinkertaisia käytännön puuhia tekemällä. Välillä pääsee jopa näkemään työnsä tulokset. Sauna lämpiää, maljakko täyttyy kesäkukilla ja ruoka valmistuu ajatuksella.
Aina välillä vitsaillaan suomalaisten kesämökkien olevan työleirejä. Varmasti monessa niemennotkossa aloitetaankin turhan isoja ja monia projekteja. Siitä huolimatta uskon, että monet meistä alkavat uudelleen hengittää yksinkertaisia askareita tekemällä. Verkkojen puhdistaminen tai tiskiveden keittäminen on mukavaa puuhaa, kun sitä ei tarvitse tehdä pitkän työpäivän päätteeksi, juuri ennen harrastuksiin sinkoamista.
On kiinnostavaa, miten eri mökeillä eletään erilaisen päivärytmin mukaan. Yhdessä paikassa syödään yhdessä runsas aamiainen, toisessa aamuvirkut kipaisevat järvelle tai lenkille, kolmannessa lämmitetään saunaa hartaasti ja saunotaan vielä hartaammin. Eletään omassa rytmissä, erilaisia puhdetöitä tehden. On ehkä vähän liioittelua väittää mökkeilyä henkiseksi tai hengelliseksi puuhaksi. Ehkä voi kuitenkin ajatella, että Meriromaanin papin viisaudessa kuuluvat terveiset luostarielämästä. Rukoile ja tee työtä. Jälkimmäisen me ainakin osaamme.
Pipsa Lotta Marjamäki
Viestinnän ammattilainen, Malmin seurakunnan jäsen
