Jeesus antaa
elämän
”Jeesus
vastasi juutalaisille näin: "Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä
mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä
tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken,
mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että
hämmästytte. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa
myös Poika elämän kenelle tahtoo.” (Joh. 5:19-21)
Viikin kirkko oli pitkään vain ajatus,
toive ja näky. Elettiin aikaa, jolloin Viikin kirkko ei ollut vielä totta.
Kirkko oli olemassa ihmisten mielissä, haaveena, unelmana.
Mutta sitten tuli toimeenpanijoita,
seurakuntalaisia, luottamushenkilöitä, päättäjiä, arkkitehteja,
suunnittelijoita, rakentajia ja sisustajia, kirkkoherrakin. Toiveet muuttuivat
todellisuudeksi.
Tarvittiin monta vaihetta ennen
kuin Viikin kirkko alkoi elää ja ennen kuin sen sisälle tuli elämää. Tarvittiin
peruskiven muuraus, 19.5.2004, ja monta lapiollista laastia. Jotkut meistä
muistavat tuon päivän, kun seisoimme pihalla. Muutamat meistä saivat vuorollaan
olla peittämässä peruskiveä. - Tässä laastilapiossa, jonka sain muistoksi, on
muurauksen päivämäärä.
Peruskivi on jokaisessa
rakennuksessa tärkeä. Ilman kunnollista sokkelia ja kulmakiveä ei kannata
rakentaa. Tällä kirkolla on kaksi tärkeää kiveä. Apostoli Paavali osoittaa
sanansa teille, rakkaat viikkiläiset: "Te olette kiviä siinä
rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka
kulmakivenä on itse Kristus Jeesus." (Ef. 2:20) Te ja Kristus.
Sitten tuli Viikin kirkon
historiassa vaihe, jolloin tarvittiin lukematon määrä suomalaisia haapapaanuja.
Peruskivi ja paanut. Pohja vahvassa kalliossa ja seinät elävästä puusta. -
Tässä paanussa, toisessa muistossa, on vihkimisen päivämäärä, 18.9.2005.
***
Kristillisessä perinteessä puu ei
ole vain rakennusaine tai lämmityksen väline. Puu kertoo ihmisen elämästä Jumalan
edessä.
Paratiisissa oli kaksi puuta,
elämän puu sekä hyvän ja pahan tiedon puu. Puiden luokse Jumala kokosi ihmiset.
Puut olivat Jumalan välineitä ja keinoja lähestyä ihmistä, pitää huolta sekä
ihmisen ruumiista että hengestä. Jumala ei lähestynyt ihmistä suoraan sisäisten
äänien tai välittömien tuntemusten kautta, vaan näkyvien ja havaittavien
merkkien, puiden kautta.
Ihminen ei edelleenkään elä
autiomaassa eikä tyhjässä tilassa, vaan puiden keskellä ja toisten ihmisten
keskellä, Jumalan välineiden keskellä. Paratiisissa elämän puu oli ihmisen ruumiillista
hyvinvointia varten. Hyvän ja pahan tiedon puu oli puu, jonka edessä ihminen
joko uskoi Jumalaan tai luopui hänestä.
Tänään Viikin puukirkko on se
paikka, jossa Jumala pitää meistä huolta ja antaa meille elämän. Jeesus on
viinipuu, me olemme oksat. Kristuksen ristinpuu on merkki kuoleman
voittamisesta ja elämän jatkumisesta.
Elämän antamisesta puhuu myös
päivän evankeliumi. Jeesus sanoo: "Niin kuin Isä herättää kuolleet ja
antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo." Samalla
tavalla kuin Isä ja Luoja on antanut ihmiselle ja ihmiskunnalle elämän,
muovannut hänet tomusta ja tyhjästä, samoin myös Jeesus antaa elämän.
***
Jeesus antaa elämän. Nämä sanat
ovat tämän pyhän otsikko. Yksinkertainen ja lyhyt lause, vain kolme sanaa:
Jeesus, antaa, elämä. Mitä tarkoittaa, että Jeesus antaa elämän?
On helppo sanoa, että Jeesus antaa
elämän. Mutta on vaikeaa ymmärtää, mitä se todella tarkoittaa. Kenellä on valta
luvata näin? Antaako Jeesus todella? Onko lupaukselle katetta? Millaisen elämän
hän antaa?
Mitä sanon ihmiselle, jonka kaikki
kokemukset puhuvat muuta? Läheinen menehtyy ja menettää elämän. Omankin elämän
yllä on kuoleman ja katoavaisuuden pilvi. Sisimmästä on kadonnut elämä ja
mielekkyys, kaikki tuntuu turhalta ja tarkoituksettomalta. Voin ehkä hengittää
ja kävellä, mutta oikea ja todellinen elämä on kadoksissa. Mitä tarkoittaa,
että Jeesus antaa elämän?
Meidän Jeesuksen seuraajien pitää
olla varovaisia ja arkoja, kun sanomme itsellemme ja toisillemme: Jeesus antaa
elämän. Antaako ja millaisen antaa, jos antaa?
***
Vanha kristillinen perinne opettaa,
että ihminen elää kahdenlaista elämää, ruumiillista elämää ja hengellistä elämää,
maallista elämää ja taivaallista elämää, pyskofyysistä elämää ja uskonnollista
elämää, elämää ihmisten edessä ja elämää Jumalan edessä.
Molemmat ihmisen elämät ovat
Jumalan antamia. Sekä maallinen elämä että hengellinen elämä ovat tärkeitä.
Kumpaakaan ei pidä väheksyä, ja kummastakin tulee pitää kiinni.
Viikin kirkon peruskivi ja Viikin
kirkon paanut muistuttavat meitä siitä, että me elämme keskellä tätä maallista
maailmaa, keskellä suomalaista luontoa, keskellä omaa perintöämme. Tarvitsemme
lattian jalkojemme alle ja seinät turvaksi. Tarvitsemme ruokapöydän ja yösijan.
Tarvitsemme lämpöä ja toisia ihmisiä.
Kun me ymmärrämme elämän arkisten
perustarpeiden merkityksen itsellemme, silloin me myös myönnämme, että ne
kuuluvat myös kaikille muille ihmisille. Juuri nyt on meidän on täällä Suomessa
välttämätöntä muistaa, että lattia, seinät, ruoka, yösija, lämpö ja yhteys
kuuluvat kaikille ihmisille. Ne eivät ole vain meidän suomalaisten
yksinoikeuksia. Elämä kuuluu kaikille. Tämä on tarpeen sanoa Torniossa ja
Tapanilassa, Vaasassa ja Viikissä.
Jumala tahtoo, että me elämme arkea
ja tätä päivää. Hän ei halua irrottaa meitä tästä maailmasta. Saksalainen
teologi Dietrich Bonhoeffer on sanonut: ”Sellaiset kristityt ovat pelättäviä,
jotka seisovat vain yhdellä jalalla maailmassa, sillä he seisovat myös vain
yhdellä jalalla taivaassa.”
Jumala ja Jeesus haluavat, että
pidämme kiinni tästä maallisesta elämästä. Tässä maailmassa on seistävä
kahdella jalalla, 100 prosenttisesti, kokonaisesti.
***
Tämä maallinen elämä ei kuitenkaan ole
koko elämä. Keskellä tätä maallista elämää on läsnä myös toinen elämä, toisen
maailman elämä, uskonelämä, sydämen elämä, elämänyhteys Jumalaan.
Tämän maallisilla haapapaanuilla
peitetyn Viikin puukirkon seinien sisällä elää toinen todellisuus, uskon
maailmaa, Jumala ja Kristus. Päivän virressä (VK 180) lauloimme: "Jeesus
sanoi omillensa: Pysykää vain minussa, oikeassa viinipuussa, elävinä
oksina."
Hengellisestä elämästä on paljon
vaikeampaa puhua kuin maallisesta elämästä. Joskus minusta tuntuu, että meidän
pitäisi edetä pienin kirjaimin, kun me etsimme tapoja puhua uskosta ja
Jumalasta ja Jeesuksesta.
Joskus luulemme, että usko
merkitsee etäisyyden ottamista tähän maalliseen todellisuuteen. Tai sitten
ajattelemme, että maallisen kutsumuksen todesta ottava ihminen on ilman muuta
etäällä taivaallisista asioista.
Jumala tarkoittaa elämällä
kuitenkin sekä maallista että hengellistä, sekä ruumista että sielua.
Molemmista hän haluaa pitää huolen. Ja molempia myös Jeesus tarkoittaa, kun hän
lupaa elämän. Molemmat elämät ovat Jumalalle ja Jeesukselle rakkaita.
***
Jeesuksen sanoissa on yksi
vaikeasti ymmärrettävä kohta. Mitä merkitsee, että "Poika antaa elämän
kenelle tahtoo"? Valikoiko Jumala? Onko Jumala mielivaltainen, jos hän
antaa elämän "kenelle tahtoo"? Jakaako hän meidät kahteen joukkoon,
joista vain toiset saavat elämän?
Jeesuksen sana on ankara sana, kun
se pakottaa minut kysymään, olenko minä toiminut niin, että ansaitsen saada
elämän. Kelpaanko elämän saavien joukkoon vai jäänkö ulkopuolelle? Jeesuksen
sana ohjaa itsetutkistelun paikalle. Olenko elänyt Jumalan tahdon mukaisesti?
Mutta Jeesuksen sana ei ole vain
ankara sana, vaan se on myös lohdullinen sana, sillä se kertoo, että meidän
elämämme on kokonaan Jumalan tahdon varassa, ei meidän omassa varassamme.
Pääasia evankeliumissa on Jumalan
tahto. Jeesus antaa elämän sen vuoksi, että hän tahtoo antaa sen, ei sen
vuoksi, että me olisimme ansainneet sen. Meidän elämämme ei ole meidän
osaamisemme eikä edes hurskautemme varassa. Jeesus antaa elämän, koska hän
tahtoo antaa.
Me ihmiset olemme taipuvaisia
luokittelemaan toisiamme. Jaamme ihmisiä ryhmiin ja puolueisiin. Katsokaa tämän
päivän politiikkaa. Mutta sama koskee meitä itseämme. Lajittelemme ihmiset
kahteen kastiin. Toiset ovat oikealla ja toiset väärällä puolella. Tutkimme
naapuria ja mietimme, mahtaako Jumala antaa tuolla tavalla eläneelle elämän.
Tai sitten hermoilemme itsemme kanssa ja pelkäämme sitä, ettei Jumala anna
elämää minulle.
Kun Jeesus sanoo, että hän antaa elämän kenelle tahtoo, hän sanoo, että elämän antamisen valta on kokonaan hänen varassaan, ei meidän varassamme. Jumala antaa elämän silloin kun hän tahtoo, ei silloin kun me tahdomme. Jumala antaa elämän sillä tavalla kuin hän tahtoo, ei niin kuin me tahdomme.
Perimmältään Jeesuksen sana on
lohdullinen ja hyvä sana, armon sana. Elämän saaminen ei ole lainkaan meidän
varassamme, vaan kokonaan paremmissa käsissä. Kun Jeesus sanoo, että hän antaa
elämän kenelle tahtoo, me voimme vastata hänelle vain: Kristus, armahda.
Ja sitä joka häneltä armahdusta
pyytää, Kristus ei torju eikä hylkää. Älä siis luokittele itseäsi äläkä muita. Joka
turvaa vain itseensä ja luulee itsestään liikoja, menettää elämän ja kadottaa
sen. Älä jää edes oman itsetutkistelusi vangiksi, vaan katso siihen
Kristukseen, joka tahtoo antaa elämän. Joka luottaa Jumalaan, saa elämän.
Maallista elämää meidän tulee elää
niin kuin kaikki riippuisi meistä, mutta uskonelämää meidän tulee elää siten,
että kaikki riippuu Jumalasta ja hänen hyvästä tahdostaan.
