JUMALAN JA LÄHIMMÄISEN PALVELUS

Messun päätteeksi pappi lähettää seurakunnan matkaan sanoen: ”Palvelkaa Herraa iloiten.” Aluksi ilmaus voi tuntua hassulta. Miksi Jumalan palvelemiseen kehotetaan juuri jumalanpalveluksesta lähtiessä? Miten minä palvelisin Jumalaa kirkon seinien ulkopuolella?

Jumalanpalvelus ei ole vain sitä, että seurakuntalaiset kokoontuvat messuun yhdessä ääneen kiittämään ja ylistämään Jumalaa. Palvelu tapahtuu myös toisin päin. Messussa myös Jumala palvelee ihmistä. Messu on paikka rauhoittumiselle, omien ajatusten tarkastelulle. Eri ihmiset nauttivat messun eri osista, toiselle tärkeää ovat musiikki ja virret, toinen hakee uusia ajatuksia papin saarnasta. Ehtoollinen on messun kohokohtana erityinen mahdollisuus Jumalan kohtaamiseen. Kukin osallistuu tähän kaksisuuntaiseen palvelemiseen, kuten sen itselleen parhaimmaksi kokee.

Joskus papit lausuvat lähetyssanat pidemmän kaavan mukaan, esimerkiksi sanoen: ”Palvelkaa Herraa ja toinen toisanne iloiten.” Tämä kuvaa ehkä osuvammin sitä, mistä lähetyssanoissa on kyse. Jumala ei asu kirkossa. Hän on kohdattavissa kaikkialla, myös kirkon seinien ulkopuolella. Erityisesti Jumala on kohdattavissa toisissa ihmisissä, Jumalan kuvissa. Toisten palvelu ja auttaminen on samalla myös Jumalan palvelemista. Apua tarvitsevasta ihminen ihminen ei enää ole joku, kuka tahansa, vaan hän on se joka hän on, Luojan kaunis ajatus. Palvelemalla häntä palvelen Jumalaa. Lähimmäisen palveleminen on arjen jumalanpalvelusta.

Lähimmäisen palvelemiseen on monia mahdollisuuksia. Apua tarvitseva lähimmäinen voi olla kotinsa menettänyt koululainen Haitissa tai villasukkia tarvitseva vanhus omassa naapurustossa. Auttamisen tapoja on niin monia kuin on tekijöitäkin, ruoanlaitosta tavaroiden kuljettamiseen, tukipuhelimessa päivystämisestä nettisivujen ylläpitoon. Mikä tapa tuottaa itselle iloa, tuottaa sitä yleensä myös lähimmäiselle. Herran ja toisten palveleminen kirkon seinien sisällä ja ulkopuolella ei vaadi pätevyyksiä eikä meriittejä.

Neitsyt Maria oli aivan tavallinen nainen, ilman suuria uskonnollisia tai maallisia saavutuksia. Hänen tehtäväkseen tuli Messiaan synnyttäminen ja kasvattaminen. Tämän palvelutehtävän hän otti vastaan sanoen: ”Minä olen Herran palvelijatar.” (Luuk. 1:38)

Riki Kuivalainen
teologian opiskelija ja uskon ihmettelijä

KUUTENA PÄIVÄNÄ NÄKYMÄTÖN, SEITSEMÄNTENÄ KÄSITTÄMÄTÖN

Vanha leiskautus papin työstä vihjaa, että arkisin häntä ei näe ja pyhänä hänen saarnaansa on vaikea tai mahdoton ymmärtää. Jollain saattaa olla todellakin mielikuva, että papit tekevät työtä vain sunnuntaisin. Ihmekös tuo, kun pappeja välttämättä kirkolla viikolla paljonkaan näe.

Perinteisesti papit ovat tehneet valmistelevat työnsä kodeissaan. Pappiloiden aikaan tiesi, mistä papin tarvittaessa löytää. Nykyään pappien asuessa omissa asunnoissaan harva tohtii häiritä papin perheen yksityisyyttä, vaikka sattuisikin tietämään, missä seurakunnan paimen viikolla asuu.

Joissain seurakunnissa papeilla on omat henkilökohtaiset työtilansa kirkon tai viraston yhteydessä. Malmin seurakunnassa on päädytty jaettuihin työtiloihin ja tietokoneisiin, ja käytännössä papit ovatkin viettäneet paljon työaikaansa kotikoneillaan saarnojaan ja muita töitään valmistellen ollen siten seurakuntalaisten ulottumattomissa. Tämä on ollut käytännön sanelema pakko, koska ilman tietokonetta on nykyään hankala työskennellä.

Toukokuussa Malmin seurakunta hankki kaikille papeille, kanttoreille ja nuorisotyönohjaajille henkilökohtaiset kannettavat tietokoneet. Niiden myötä työtä voi tehdä haluamassaan paikassa. Ehkä hieman yllättävästi hankinnan myötä on paremmat olosuhteet työskennellä kirkolla, koska riski joutua jonottamaan tietokoneelle on väistynyt.

Siten jatkossa kun Viikin kirkolla pistäytyy viikolla, törmää siellä entistä suuremmalla todennäköisyydellä myös pappiin. Silloin tulee mahdolliseksi entistä useammin vaihtaa kuulumisia, kertoa syntyneistä ideoista ja vapaamuotoisesti suunnitella yhdessä tulevaa toimintaa.

Tavataan kirkolla!

Outi Lantto
Viikin kirkon pappi