maanantai 22. kesäkuuta 2015

JUMALAN JA LÄHIMMÄISEN PALVELUS


Messun päätteeksi pappi lähettää seurakunnan matkaan sanoen: ”Palvelkaa Herraa iloiten.” Aluksi ilmaus voi tuntua hassulta. Miksi Jumalan palvelemiseen kehotetaan juuri jumalanpalveluksesta lähtiessä? Miten minä palvelisin Jumalaa kirkon seinien ulkopuolella?

Jumalanpalvelus ei ole vain sitä, että seurakuntalaiset kokoontuvat messuun yhdessä ääneen kiittämään ja ylistämään Jumalaa. Palvelu tapahtuu myös toisin päin. Messussa myös Jumala palvelee ihmistä. Messu on paikka rauhoittumiselle, omien ajatusten tarkastelulle. Eri ihmiset nauttivat messun eri osista, toiselle tärkeää ovat musiikki ja virret, toinen hakee uusia ajatuksia papin saarnasta. Ehtoollinen on messun kohokohtana erityinen mahdollisuus Jumalan kohtaamiseen. Kukin osallistuu tähän kaksisuuntaiseen palvelemiseen, kuten sen itselleen parhaimmaksi kokee.

Joskus papit lausuvat lähetyssanat pidemmän kaavan mukaan, esimerkiksi sanoen: ”Palvelkaa Herraa ja toinen toisanne iloiten.” Tämä kuvaa ehkä osuvammin sitä, mistä lähetyssanoissa on kyse. Jumala ei asu kirkossa. Hän on kohdattavissa kaikkialla, myös kirkon seinien ulkopuolella. Erityisesti Jumala on kohdattavissa toisissa ihmisissä, Jumalan kuvissa. Toisten palvelu ja auttaminen on samalla myös Jumalan palvelemista. Apua tarvitsevasta ihminen ihminen ei enää ole joku, kuka tahansa, vaan hän on se joka hän on, Luojan kaunis ajatus. Palvelemalla häntä palvelen Jumalaa. Lähimmäisen palveleminen on arjen jumalanpalvelusta.

Lähimmäisen palvelemiseen on monia mahdollisuuksia. Apua tarvitseva lähimmäinen voi olla kotinsa menettänyt koululainen Haitissa tai villasukkia tarvitseva vanhus omassa naapurustossa. Auttamisen tapoja on niin monia kuin on tekijöitäkin, ruoanlaitosta tavaroiden kuljettamiseen, tukipuhelimessa päivystämisestä nettisivujen ylläpitoon. Mikä tapa tuottaa itselle iloa, tuottaa sitä yleensä myös lähimmäiselle. Herran ja toisten palveleminen kirkon seinien sisällä ja ulkopuolella ei vaadi pätevyyksiä eikä meriittejä.

Neitsyt Maria oli aivan tavallinen nainen, ilman suuria uskonnollisia tai maallisia saavutuksia. Hänen tehtäväkseen tuli Messiaan synnyttäminen ja kasvattaminen. Tämän palvelutehtävän hän otti vastaan sanoen: ”Minä olen Herran palvelijatar.” (Luuk. 1:38)

Riki Kuivalainen
teologian opiskelija ja uskon ihmettelijä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti